Moikka!
Jatketaan taas tänäänkin NERD
ALERT:n putkea, jossa esitellään yksitellen kaikki eri teekategoriat.
Seuraavaksi vuorossa onkin keltainen tee.
Keltainen tee
Keltaisen teen valmistusprosessi on hyvin samanlainen kuin vihreällä teellä: teelehdet poimitaan ja niiden annetaan hetken näivettyä auringossa. Tämän jälkeen seuraa rullausvaihe, jossa teelehdet saavat yksilölliset ulkomuotonsa. Lehtien muovaaminen rikkoo niiden soluseinämiä, jolloin hapettuminen (se ilmiö, kun banaani tummuu) nopeutuu. Hapettumisen pysäyttämiseksi teelehdet kuumennetaan paistamalla. Keltainen tee eroaa vihreästä teestä viimeisen lisävaiheen verran, jota kutsutaan ”kellertämiseksi.” Tee lehtien annetaan hitaasti höyrystyä märän kankaan alla, jonka myötä se menettää vihreälle teelle tyypillisen ruohoisen aromin.
Keltainen tee on erittäin
harvinainen teekategoria ja sen tuotantomäärät ovat vain prosentin pari
globaalista teetuotannosta. Ironista onkin, että vihreä tee on suosituin ja keltainen
harvinaisin, vaikka ne muistuttavat toisiaan todella paljon. Harvinaisuus tekee
keltaisesta huomattavasti kalliimman teelajikkeen.
Erilaisia keltaisia teitä
tulee Kiinasta vain muutamia. Ne ovat maultaan kukkaisia, hedelmäisiä ja
pirteän makeita luonnollisesti. Kuten sanottu, niiden valmistuksessa yritetään
poistaa monille vihreille teille ominainen ruohoinen aromi.
Keltaisista teistä tunnetuin on Ming- ja Qing-dynastioiden aikana (vuosina 1368-1644, 1644-1912) ruhtinaallisena kunnianosoituksena käytetty Huoshan Huangya. Sen maku on rungoltaan hyvin keltaisen teen tyyppinen, mutta yksilöllisen siitä tekee makean maissin vivahde.
____
Ensi tiistaina kerrotaankin
lisää oolong –teestä, joka on yleinen Kiinassa ja Taiwanissa. Tule siis
silloinkin palvelimille!
-Miikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti